Skip to main content

Osallistavan ja tutkivan kehittämisen opas: Eettiset periaatteet tutkivassa ja kehittävässä työssä

Tämä on OSKE-oppaan 2016 avattu versio. Mikäli tarkoituksesi oli käyttää päivittynyttä OSKE-opas 2.0 -versiota, pääset siihen tästä osoitteesta https://libguides.diak.fi/oskeopas

Eettiset periaatteet tutkivassa ja kehittävässä työssä

Raili Gothoni

Etiikka tutkimus- ja kehittämistyössä suppeasti määriteltynä tarkoittaa normatiivista etiikkaa, jolla pyritään estämään vääryydet ja lisäämään hyviä käytäntöjä. Laaja näkemys ulottuu kysymyksiin lainsäädännöstä ja normistosta, aiheen ja näkökulman valinnasta, käytännön toiminnasta, eri osallistujien ja opinnäytetyöntekijän suhteista, aineiston ja tulosten tuottamisesta, tulosten julkaisusta ja soveltamisesta. Tiedon käyttämisen etiikassa on kyse siitä, kenelle ja kenen hyväksi kehittämis- ja tutkimustyötä tehdään. Kollegiaalisuus koskee suhdetta yhteisöön. (Pohjola 2003, 127–128.) Koska eettiset pohdinnat kietoutuvat opinnäytetyön eri vaiheissa tehtyihin valintoihin, on opinnäytetyössä tärkeää kuvata työskentelyprosessi ja valintojen perustelut. Tämä lisää luotettavuutta ja läpinäkyvyyttä ja on eettisen toiminnan kulmakivi. (Hallamaa, Launis, Lötjönen 2006.)

Tutkimus- ja kehittämistyön prosessin etiikkaa säätelee Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohjeistus Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausepäilyjen käsitteleminen Suomessa . Ohjenuorat etiikkaan, jolla pyritään turvaamaan mukana olevien ihmisten oikeudet ja heidän kunnioittamisensa, löytyvät ohjeistuksesta Humanistisen, yhteiskuntatieteellisen ja käyttäytymistieteellisen tutkimuksen eettiset periaatteet ja ehdotus eettisen ennakkoarvioinnin järjestämiseksi (2009).  Kansainvälisessä tutkimuksessa ohjaa Guidelines for research ethics in the social sciences, law and the humanities (2006). Kaikkea terveystieteen tutkimusta säätelee laki lääketieteellisestä tutkimuksesta (L488/1999) ja laki potilaan asemasta ja oikeuksista (L785/1992). Yleensä eettisten toimikuntien tehtävä on huolehtia, että tutkimukset ja opinnäytetyöt huomioivat nämä lait.

Opinnäytetyön ja muun TKI-toiminnan yleiset eettiset periaatteet

Opinnäytetyössä ja muussa TKI-toiminnassa noudatetaan opetus- ja kulttuuriministeriön asettaman tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohjetta hyvästä tieteellisestä käytännöstä. Perusperiaatteita ovat rehellisyys, huolellisuus ja tarkkuus koko opinnäytetyöprosessin ajan. Työssä noudatetaan eettisesti kestäviä tiedonhankinta-, tutkimus- ja arviointimenetelmiä ja avoimuutta. Tekijän tulee kunnioittaa muiden tekemää työtä ja viitata heidän julkaisuihinsa asianmukaisella tavalla. (Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2012.)

Opinnäytetyössä opiskelija sitoutuu seuraaviin eettisiin periaatteisiin:

  • Keskinäinen kunnioitus, mikä tarkoittaa, että jokainen valmistautuu kuuntelemaan toisia ja hyväksymään, että osallisilla on erilaisia näkökulmia
  • Tasa-arvo ja inkluusio eli huolehditaan, että mukana on myös ihmisiä, joiden ääni usein sivuutetaan. Lisäksi haastetaan syrjivät ja alistavat asenteet ja käyttäytymistavat.
  • Demokraattinen osallistuminen ja vastavuoroisuus, mikä tarkoittaa, että huomioidaan ja keskustellaan osallistujien asemasta ja vallasta sekä työskennellään niin, että valta jakaantuu tasa-arvoisesti. Kaikessa vuorovaikutuksessa käytetään kieltä, jonka jokainen ymmärtää, ja osallistavia menetelmiä, joissa erilaiset taidot tulevat esille.
  • Aktiivinen oppiminen varmistetaan siten, että järjestetään aikaa identifioida ongelma, keskeiset ilmiöt ja käsitteet sekä reflektoida kehittämisen ja tutkimuksen eri vaiheissa oppimista sekä yhdessä että henkilökohtaisesti. Vastuuta jaetaan tulosten tulkitsemisessa ja johtopäätösten tekemisessä.
  • Kehittämisellä ja tutkimuksella tavoitellaan muutosta eli osallistutaan keskusteluihin siitä, mitä pidetään positiivisena mahdollisuutena ottaen huomioon kestävä kehitys ja pitäen avoimena sitä, että ei etukäteen tiedä, mitä positiivinen muutos voi tarkoittaa.
  • Asetetaan tavoitteeksi positiivinen muutos kehittämisen ja tutkimuksen jokaisessa vaiheessa.
  • Yhteistoiminta, jossa tunnistetaan yhteiset ja toisiaan täydentävät tavoitteet ja työskennellään yhteisen tavoitteen hyväksi, niin että edistetään sosiaalista oikeudenmukaisuutta tunnistaen ja työskennellen eri ryhmien oikeuksien ja eturistiriitojen kanssa. Yhteistoiminta perustuu  luotettavaan ja rehelliseen toimintaan sekä valmiuteen  muutoksiin ja ristiriitojen työstämiseen. (Arts and Humanities Research Council 2012.)

Lupa, sopimus ja sitoumus

Opinnäytetyössä ja kaikessa tutkimus- ja kehittämistoiminnassa tekijällä on eettinen vastuu. Se koskee jokaista valintaa työn eri vaiheissa. Merkittävää on olla tarkka aineistojen hankinnassa, käytössä ja säilytyksessä (Kuula 2006). Lapsia ja nuoria koskevaa tutkimusta varten on tehty omat eettiset ohjeistukset, jotka huomioivat erityisesti lupiin ja sopimuksiin liittyvät lisävaatimukset (Lagström, Pösö, Rutanen & Vehkalahti  2010). Myös ikäihmisten haavoittuvuus tuo esille omat lisähaasteensa (Nikander & Zechner 2006).

Lupa

Tutkimusluvan antaja voi olla organisaation johtaja tai johtoryhmä. Kunnilla, suuremmilla järjestöillä ja muilla sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan organisaatioilla on usein julkaistut tutkimuseettiset käytännöt. Niihin kuuluvat eettiset toimikunnat, joiden puoltava lausunto mahdollistaa luvan saamisen. Kaupunkien ja kuntien sekä useimpien instituutioiden kotisivuilla on tietoa niistä periaatteista, joita ne noudattavat. Sieltä kannattaa tarkistaa, minkä tasoiset opinnäytetyöt (väitöskirja, gradu, amk-opinnäytteet) ylipäätänsä voivat saada luvan. Samoin on kuvattu prosessi luvan hakemiseksi. Sivuilla on informaatio siitä, mitä tietoja hakemuksessa on annettava ja mitä kriteerejä hakemusten arvioinnissa sovelletaan. Opinnäytetyön tekijän on syytä seurata tarkkaan ohjeita ja varautua siihen, että eettisten toimikuntien käsittelyaikojen tähden luvan saanti voi kestää muutaman kuukauden. Eettinen toimikunta puoltaa tai kieltää tutkimuksen tekemisen. Eettisen toimikunnan tehtäviin ei kuulu luvan myöntäminen. Tutkimusluvan myöntäjä on toimialan johtaja, jonka velvollisuus on ottaa huomioon eettisen toimikunnan lausunto. Jos opinnäytetyö on osa laajempaa kehittämistoimintaa, luvat myös opinnäytetyöhön anotaan kokonaisuuden yhteydessä.

Luvan anominen eettiseltä toimikunnalta edellyttää aina toiminta-/tutkimussuunnitelmaa, josta ilmenevät kohderyhmä, tutkimusongelma, tavoitteet, aineiston keruutapa ja analysointi. Siitä on myös käytävä ilmi, miten asiakkaat ohjautuvat hankkeeseen tai tutkimukseen ja mitä hakija on tästä alustavasti sopinut kohdeyksikön johdon kanssa. Aineiston keruumenetelmä kuvataan tarkasti. Kyselylomake, haastattelurunko, havainnoinnin kuvaus, mahdollinen asiakas/potilastietojen käyttö tai toiminnallisen työn suunnitelma liitetään hakemukseen. Liitteenä tulee olla myös osallistuville jaettava materiaali kuten tiedote ja suostumuslomake. Hakemuksessa tulee olla sekä opinnäytetyön tekijän/tekijöiden että ohjaavan opettajan allekirjoitus. Näin varmistetaan, että tutkimussuunnitelma on tarkistettu ja hyväksytty oppilaitoksen puolesta ja opettaja sitoutuu ohjaajaksi.

Joissakin tapauksissa opinnäytetyöt on hankkeistettu niin, että koko hankkeelle on haettu tutkimuslupaa, jolloin opiskelijan ei erikseen tarvitse sitä enää hakea. Tuolloin eettisyyden vaatimus korostuu entisestään: opiskelija ikään kuin työskentelee jonkun toisen hankkimalla tutkimusluvalla, mikä edellyttää erityistä eettistä herkkyyttä.

Suostumus

Suostumusta pyydetään haastateltavalta tai kehittämistoimintaan osallistuvalta, jolle kerrotaan selkeästi, mistä opinnäytetyössä on kyse ja mihin saatua tietoa käytetään. Suostumuslomakkeessa tulee olla tiedot tutkimus/kehittämishankkeen tekijästä, tarkoituksesta, aineiston käytöstä ja siitä, kenen käytössä se on ja lisäksi lause ”olen saanut tarpeeksi tietoa voidakseni osallistua kehittämis-/ tutkimushankkeeseen”.

Lasten osallistumisesta tarvitaan myös huoltajien suostumus. Tutkimusetiikan keskeisin periaate on osallistuvien henkilöiden vapaaehtoinen ja riittävään tietoon perustuva suostumus. Tämä tarkoittaa ”tutkittavan autonomian, ihmisarvon ja yksityisyyden kunnioittamista sekä oikeutta kieltäytyä osallistumasta missä vaiheessa tahansa” (Nikander & Zechner 2006, 518).

Osallistuvien itsensä kuuleminen ja osallisuuden korostaminen ovat tärkeitä kaikessa sosiaali-, terveys-, kasvatus- ja kirkon alan toiminnassa ja siihen liittyvässä kehittämis- ja tutkimustyössä. Kuuleminen merkitsee paitsi roolia tiedonantajina myös ottamista mukaan tutkijoina ja kehittäjinä yhdessä. Luottamuksen rakentaminen on yhteistyön kulmakivi. Samalla tulee huolehtia, ettei osallistuminen tai siitä kieltäytyminen hankaloita osallistujien elämää eivätkä tulokset vahingoita heitä.

Ks. Suostumuslomake

 

Sitoumus

Sitoumukset opinnäytetyössä koskevat opiskelijaa itseään, ohjaajia, työyhteisöä ja Diakia. Opinnäytetyössä kirjoitetaan pohtien omasta positiosta ja sen mahdollisesta vaikutuksesta työskentelyssä. Kehittämistyösitoumukseen liittyy myös vaitiolovelvollisuus. Sitoutuminen tarkoittaa, että opinnäytetyön tekijä sitoutuu tekemään tutkimus- tai kehittämistyön rehellisesti, sovittuja menetelmiä käyttäen ja sovitussa aikataulussa pysyen, mahdollisimman laadukkaasti ja että hän hankkii, käyttää, käsittelee ja säilyttää aineistoa lupausten mukaisesti.

On eettisesti ongelmallista, jos opinnäytetyöntekijä toimii omien ennakkoluulojensa ja mielipiteidensä varassa ja niitä vahvistaakseen. Onkin kriittisesti reflektoitava, millainen ammatillinen intressi ja taustalla olevat arvot mahdollisesti vaikuttavat kehittämishankkeeseen ja hankittavaan tietoon. Oman roolin kriittinen reflektointi on merkki korkeatasoisesta työskentelystä. Millaisia eettisiä kysymyksiä tai ristiriitoja voi aiheuttaa samanaikainen harjoittelijan tai työntekijän ja opinnäytetyöntekijän rooli? Miten tämä vaikuttaa menetelmällisiin valintoihin ja tiedottamiseen? Miten varaudutaan mahdollisesti esiin tuleviin työyhteisön kannalta negatiivisiin asioihin tai piilossa oleviin ristiriitoihin? Opinnäytetyöntekijän on hyvä olla tietoinen omista esiolettamuksistaan: toiveistaan, haluistaan, intresseistään ja peloistaan.

Kaikkein epäeettisintä on opinnäytetyöntekijän tahallinen tutkimusvilppi ja epärehellisyys. Ne ilmenevät tulosten sepittämisenä, väärentämisenä, plagiointina eli toisen työn kopioimisena. Plagioinnin paljastuminen merkitsee välitöntä hylkäämistä ja mahdollisesti myös muita sanktioita riippuen vilpin vakavuudesta. Diakissa on erikseen säädetty tutkintosäännössä ja muissa ohjeissa plagioinnista, työn arvioinnista ja arvioinnin oikaisusta.

Ks. Työelämäyhteistyön suunnitelma ja sitoumus -lomake

Aineiston keruu, analyysi, aineiston säilyttäminen ja hävittäminen, raportointi

Aineiston keruu

Aineiston keruun eettiset ongelmat voivat liittyä osallistujan oikeuksiin sekä opinnäytetyöntekijän ja osallistujan välisiin suhteisiin. Osallistujalla on oikeus saada paikkansapitävä ja riittävä tieto tutkimuksen luonteesta, tavoitteista, tekijästä ja käyttötarkoituksesta. Hänellä on oikeus päättää, osallistuuko hän tutkimukseen vai ei. Hänellä on myös oikeus milloin tahansa keskeyttää osallistumisensa ilman minkäänlaisia selitystä tai sanktioita.

Informoidun suostuminen edellyttää sekä itsemääräämisoikeutta että kompetenssia sen käyttämiseen. Vaikka vanhemmat tai huoltaja antaisivat luvan, mutta lapsi tai esimerkiksi kehitysvammainen ei halua osallistua, häntä ei voida siihen pakottaa. Kaikessa kehittämis- ja tutkimustoiminnassa kunnioitetaan osallistujan ihmisarvon loukkaamattomuutta.

Internetkyselyt aineistojen keruussa ovat lisääntyneet. Keskeisiä eettisiä kysymyksiä ovat silloin vastaajien tunnistettavuus, osallisuus, vahingoittumattomuus ja luottamuksellisuus. Kaikissa kyselyissä on avoimesti pohdittava vastaajien edustavuutta. Esimerkiksi internetkysely tavoittaa parhaiten aloitteellisia vastaajia ja vastausprosentti voi jäädä pieneksi.

Myös valmiit aineistot esimerkiksi nettikeskustelujen käyttö aineistona on lisääntynyt. Eettinen reflektointi koskee tutkittavien informointia, lupien pyytämistä sekä yksityisyyden suojaa opinnäytetyön eri vaiheissa. Opinnäytetyön tekijällä on sitä pienempi velvollisuus suojella keskustelijoiden yksityisyyttä ja pyytää heiltä suostumusta, mitä julkisemmaksi tiedetystä paikasta on kyse. Suorissa lainauksissa nimien tai nimimerkkien poisjättäminen tai muuttaminen ovat tässäkin yleisen anonymiteettikäytännön mukaista.

Osallistuva havainnointi edellyttää myös paitsi lupaa organisaatiolta myös sitä, että havainnoinnista ja havainnoijan roolista informoidaan toimintaan osallistuvia. Usein esimerkiksi opinnäytetyön tekemisen yhteydessä tehtävät päiväkirjamerkinnät ovat tärkeää aineistoa. Joskus on kyse oman toiminnan arvioinnista ja siihen liittyvistä havainnoista. Kaikessa huomioidaan muiden toimintaan osallistuvien henkilöllisyyden suojasta.

On eettisesti ristiriitaista, jos työn tekijä ja tutkimukseen osallistuva ovat riippuvuussuhteessa, joka voi vaikuttaa tietojen antamisen vapaaehtoisuuteen, esimerkiksi  opettaja – oppilas, johtaja – alainen, auttaja – autettava. Opinnäytetyössä tätä ja mahdollisia vaikutuksia on syytä pohtia.

Kirjallisten lähteiden käyttö

Sekä historiallista materiaalia että aikaisempien tutkijoiden tuloksia käytettäessä olennaista on lähdekritiikki. Tämä tarkoittaa sen arviointia, miten käytetty aineisto on muodostunut, millaisia rajoitteita ja erityispiirteitä siihen liittyy ja miten se niveltyy omaan työhön. Etiikka edellyttää avoimuutta. Liittyminen aikaisempaan tutkimukseen ja tulosten vertailu muiden saamiin tuloksiin vaatii täsmällisyyttä lähdemerkinnöissä. Aina toisen henkilön tuloksia ja tekstiä käyttäessään on lähde merkittävä näkyviin. Siten kunnioitetaan toisten tekemää työtä, autetaan lukijaa löytämään työhön vaikuttanut kirjallisuus ja mahdollistetaan opinnäytetyön tekijän tekemien päätelmien tarkistaminen. On suurempi ansio tuoda tutkimuksen vajavuudet ja ristiriidat selkeästi pohtien esille ja arvioida niiden merkitystä kuin yrittää kätkeä puutteet.

Aineiston säilyttäminen

Opinnäytetyön tekijä on velvollinen säilyttämään aineiston siten, ettei se joudu muiden käsiin. Osallistuneille henkilöille on ilmoitettu, miten opiskelija tai kehittämistyössä oleva yhteistyötaho säilyttää aineiston, kenellä on oikeus sitä lukea, miten sitä hyödynnetään, syntyykö aineistosta mahdollisesti jokin rekisteri ja milloin aineisto on tarkoitus hävittää. Luottamuksellisuus merkitsee tämän lupauksen pitämistä. Aineiston säilyttämisen ja hävittämisen käytännöt ovat muutoksessa. Entistä vahvempana on viimeaikoina keskusteltu tutkimuskäyttöön kerättyjen aineistojen kartuttamisesta avoimeksi tutkimusaineistoksi ja jatkumoiksi. (ks. keskustelu http://www.aka.fi/fi/akatemia/media/Ajankohtaiset-uutiset/2015/avoin-tiede).

Materiaalin hävittäminen tulee tehdä lupauksen mukaan huolellisesti. Aineistojen digitaalinen tiedosto tulee tuhota ja sen jälkeen kun tiedosto on poistettu esimerkiksi tietokoneen roskakoriin, tulee roskakori tyhjentää erikseen.

Raportointi ja julkistaminen

Raportoinnissa eettisyys tarkoittaa seuraavia asioita:

 1) Toiminta ja tulokset on rehellisesti ja huolellisesti dokumentoitu ja esitetty.

 2) Raportointia on pohdittu anonymiteetin varmistamisen kannalta. Monille on opinnäytetyöhön osallistumisen ehtona anonymiteetti. Siksi raportoinnissa vältetään liian pienien ryhmien esittelyä tai vertailua sekä muuta informaatiota, joka mahdollistaa tunnistamisen. Nimet on syytä muuttaa ja asiasta tulee mainita raportissa. Raportti on laadittava niin, ettei se aiheuta haittaa kehittämis- ja opinnäytetyöhön osallistuville.

 3) Kerrotaan, milloin lupa on saatu ja kuka sen myönsi.

 4) Raportoinnin eettisiä kysymyksiä on käsitelty raportissa.

Diakin opinnäytetyöt julkaistaan open access -verkkojulkaisuna Theseus-tietokannassa. Joskus joudutaan harkitsemaan aineistojen ja tuloksien salassa pitämistä. Tiedon ja tulosten julkisuus ja opinnäytetyön tulosten esittäminen ja puolustaminen julkisesti ovat osa kehittämis- ja tutkimustyön tekemistä.

Tekijänoikeudet

Tietoa tekijänoikeuksista saa kätevästi Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskuksen julkaisemasta teoksesta Tekijänoikeus suojaa luovaa työtä (2006). Tekijänoikeussuoja alkaa lain mukaan heti teoksen luomishetkestä. Mitään muodollisuuksia, esimerkiksi rekisteröintiä tai ©-merkin käyttöä ei edellytetä. Teoksia ovat muun muassa sävellykset, kirjalliset ja suulliset esitykset, raportit ja esitteet, valokuvat, tietokoneohjelmat, tietokannat, kartat, näytelmät, elokuvat, videot, koreografiat, piirustukset, maalaukset, rakennukset sekä taideteollisuuden ja -käsityön tuotteet. Tekijänoikeuslain luettelosuojasäännös koskee luetteloita tai vastaavia töitä, joissa on yhdisteltynä suuri määrä tietoja, sekä tietokantoja, joiden valmistaminen on edellyttänyt huomattavaa taloudellista tai muuta panostusta.

Tekijällä on teokseensa taloudellisia ja moraalisia oikeuksia. Taloudelliset oikeudet säätelevät teoksen käyttämistä ja levittämistä. Moraaliset oikeudet suojaavat lähinnä tekijän kunniaa. Tekijän nimi tulee hyvän tavan mukaisesti aina mainita teosta käytettäessä. Teosta ei myöskään saa muuttaa tai käyttää tekijän arvoa loukkaavalla tavalla.

Opetusministeriön tehtäviin tekijänoikeusasioista vastaavana ministeriönä kuuluvat muun muassa tekijänoikeuslainsäädännön kehittäminen, oppilaitoksia ja valtionhallintoa koskevat kopiointi- ja nauhoitussopimukset, tekijänoikeushallinnon muut tehtävät kuten hyvitysmaksun suuruuden vahvistaminen. Nämä määrittävät esimerkiksi kirjoista luvallisesti otettavien kopioiden määrää.

Äänitteille ja kuvallisille musiikkitallenteille tallennettujen esitysten välittämisestä ja julkisesta esittämisestä muusikot ja laulajat ovat oikeutettuja korvaukseen (ns. Gramex-korvaus). Jos opinäytetyön tuotos on esimerkiksi video, on tarkkaan harkittava, valitseeko musiikkia, josta tulee maksaa Gramex- ja Teosto-korvaukset.

Valokuvaajan lupa tarvitaan, kun valokuvasta valmistetaan kopioita tai kun kuvaa vaikkapa näytetään julkisesti tai levitetään internetissä.

Yhteisartikkeleiden osalta voidaan kysyä, kuka voi vaatia oman nimensä artikkeliin. Yleisperiaate on, että yhteinen työ edellyttää tasapuolista kirjoittamista ja tiedon tuottamista. Vaikka työpari tai työryhmän jäsenet voivat jakaa työtä tarkoituksenmukaisella tavalla, työ tulee olla tunnistettavissa yhteiseksi ja työpanokset tulee olla riittävässä määrin yhteismitalliset. Olennaisena pidetään sen prosessin läpinäkyvyyttä ja eettisyyttä, jonka tuloksena kirjoittajat ja heidän järjestyksensä merkitään tekijöiden listaan Tämä edellyttää yhteistä keskustelua.

Saavutettavuus