Arja Suikkala ja Mika Alavaikko
Diakonia-ammattikorkeakoulun opetussuunnitelmissa (2015) toteutetaan monialaista työelämää ja oppimista palvelevaa yhteiskehittämistä (OSKE). Opiskelija tai opiskelijaryhmä toteuttaa opinnäytetyön tutkivana, kehittävänä ja reflektiivisenä yhteistyöprosessina oman ammattialansa toimintaympäristössä yhdessä työelämän tai hanketoimijoiden ja ohjaavan opettajan kanssa. Opinnäytetyötä on mahdollista kehittää prosessinomaisesti osana opintoihin liittyviä oppimistehtäviä.
Diakonia-ammattikorkeakoulun Tutkintosäännössä (Tutkintosääntö 1.8.2017, 23§) määritetään kaksi tapaa tehdä opinnäytetyö. Nämä ovat monografia ja osasuorituksista koostuva opinnäytetyö. Tämän lisäksi Tutkintosääntö määrittää opinnäytetyön työelämälähtöiseksi. Opinnäytetyö voi siis koostua esimerkiksi blogikirjoituksesta, haastatteluihin perustuvasta oppimistehtävästä ja kirjallisuuskatsauksesta, jotka ovat luonteeltaan kirjallisia tehtäviä samoin kuin lopuksi laadittava raportti.
Ks. Diakonia-ammattikorkeakoulun tutkintosääntö (voimassa 1.8.2017 alkaen)
Muita tapoja oman osaamisen kehittämiseen ja dokumentointiin ovat esimerkiksi videon tai valokuvan käyttö, posteri, suullinen esitys ammatillisilla asiantuntijapäivillä tai koulutustapahtumassa sekä aihepiirin käsittely tilastollisiin aineistoihin perustuen. Esimerkkeinä osasuorituksista koostuva opinnäytetyön toteuttamisesta ovat Sairaanhoitajaopiskelijan päätöksentekotaitojen kehittyminen moduuliharjoittelussa (Karhulahti ja Tiitinen 2017) sekä Kiintiöpakolaisperheiden osallisuuden vahvistaminen kotouttamisen alkuvaiheessa (Aho, Korhonen, Moilanen ja Vanhala 2017).
Edellä kuvattu prosessi on ensisijainen tapa opinnäytetyön toteuttamiseksi. Mikäli opinnäytetyö ei toteudu edellä kuvatulla tavalla, opiskelija tekee opinnäytetyönsä yksiosaisena, itsenäisesti julkaistavana monografiana.
Opinnäytetyöopintojaksoissa edistyvä opinnäytetyöprosessi tarjoaa monia vaihtoehtoja aihepiirin ja toteutustavan valinnasta. Opinnäytetyön osasuoritukset (esim. blogikirjoitus, artikkeli, video, posteri, suullinen esitys) edustavat samaa aihepiiriä, mutta niissä tarkastellaan aihetta eri näkökulmista. Jo opinnäytetyön alkuvaiheessa on hyvä alustavasti hahmotella opinnäytetyön kokonaisuus. Prosessin edetessä yhden opinnäytetyöpolkuun liittyvän oppimistehtävän taustatyö tai tulokset voivat ohjata seuraavaa näkökulmaa.
Opinnäytetyö sisältää raporttiosan, joka on aihetta ja tuloksia syventävä itsenäinen esitys. Raportti tiivistää opinnäytetyöportfolion aineistojen sisällön eheäksi kokonaisuudeksi. Raportissa on mahdollista myös käsitellä keskeistä teoreettista ja käytettyihin menetelmiin liittyvää sisältöä perustellusti. (ks. myös Valo 2013.) Opinnäytetyö arvioidaan raportin perusteella. Kun opinnäytetyön osasuorituksena pitäisi saada aikaan esimerkiksi artikkeli, posteri tai esite, on hyvä jo suunnitteluvaiheessa perehtyä kyseisen osasuoritustavan perusperiaatteisiin. Osasuorituksen tulee perustua opiskelijan tai opiskelijaryhmän aineiston keruuseen (esim. haastattelu, tilastoaineistot) ja sen tarkoituksenmukaiseen analyysiin tai esimerkiksi kirjallisuuskatsaukseen. Tiedonhaku sekä erilaisin toteutus- ja julkaisutapoihin perehtyminen on varsinaisen sisällön ohella olennainen osa opinnäytetyön tekijän työtä oman aiheensa näkyväksi tekemisessä.
Artikkeli voi olla tutkimus-, katsaus- tai asiantuntija-artikkeli. Tutkimusartikkelilla tarkoitetaan omia, uusia tutkimustuloksia esittelevää artikkelia. (Virtuaaliamk i.a) Kirjallisuuskatsausartikkelissa yksittäiset tutkimukset kootaan yhteen ja niistä muodostetaan kokonaisuus tieteellisin menetelmin (Laaksonen, Kuusisto‐Niemi & Saranto 2010). Ne siis kokoavat käyvän ja ajankohtaisen tiedon yhteen, ja kirjallisuusartikkeli suodattaa tärkeimmän tiedon useista (kymmenistä) jo julkaistuista artikkeleista. Ammatillisessa artikkelissa tekstin rakenne on tieteellistä artikkelia vapaamuotoisempi ja se voi olla esimerkiksi työelämässä toteutettua selvitystä tai hanketta käsittelevä artikkeli. Ammatillisen artikkelin kirjoittaminen on kannatettava ajatus aloittelevallekin ammattilaiselle; uusin tieto ja tuorein näkemys voi olla aloittelevalla ammattilaisella tai ammattiin opiskelevalla.
Asiantuntija-artikkeli voi sellaisenaan muodostaa opinnäytetyön. Tällöin ei kirjoiteta lainkaan arvioivaa ja reflektoivaa raporttia. Tämä on mahdollista, jos kyseessä on referee-käytännön läpikäynyt journal-artikkeli tai laaja, empiirinen tai kirjallisuuskatsaukseen perustuva artikkeli ammattilehdessä. Artikkelia kirjoitettaessa opiskelijan tulee aina keskustella ja sopia opinnäytetyönsä ohjaajan kanssa, riittääkö artikkeli sellaisenaan itsenäiseksi opinnäytetyöksi vai onko artikkeli yksi opinnäytetyöportfolion osasuoritus. Jos tavoitteena on referee-käytännön läpikäyvä journal-artikkeli, on ohjaavan opettajan kanssa syytä valmistautua siihen mahdollisuuteen, että artikkelia ei hyväksytä julkaistavaksi tai sen julkaisu aikataulu viivästyttää opinnäytetyön valmistumista ja opintoja.
Artikkelikirjoittamista harkittaessa on syytä miettiä julkaisufoorumia hyvissä ajoin: mihin käsikirjoitus kannattaa lähettää. Opinnäytetyön ohjaaja osaa tässä auttaa. Sopivalla foorumilla julkaistu artikkeli tuo näkyvyyttä omalle aiheelle. Oman alan tieteellisiä/ammatillisia lehtiä ja julkaisuja on siten hyvä seurata säännöllisesti.
Artikkelitekstin suunnitteluvaiheessa on hyvä heti alkuun tutustua julkaisijan kirjoitusohjeisiin. Kullakin julkaisijalla on omat ohjeensa esimerkiksi tekstin asettelusta, lähdeviitteiden merkitsemisestä ja muista käytännön asioista. Artikkelissa saa usein sanotuksi vain aivan olennaisen, sillä tekstin pituus on rajoitettu. Siten esimerkiksi teoreettinen viitekehys esitetään artikkelissa hyvin tiiviissä muodossa. Artikkeli-muotoinen opinnäytetyö tarjoaa yhteiskirjoittamisen mahdollisuuden esimerkiksi ohjaajan ja työelämätahon edustajien kanssa.
Artikkelina julkaistavan opinnäytetyön aikatauluun vaikuttaa se, että harvoin, jos koskaan, julkaisija hyväksyy tekstiä sellaisenaan. Tekstiin joudutaan tekemään korjauksia tai jopa tarjoamaan tekstiä toiselle julkaisijalle. Artikkelin hylkääminen ei ole katastrofi eikä välttämättä johdu tarjottavan käsikirjoituksen tasosta: on mahdollista, että samantyyppinen artikkeli on julkaistu hiljattain tai että julkaisufoorumin fokus on hiukan erilainen kuin tarjottavan käsikirjoituksen. Artikkelista saatava arvio on usein ehdollinen: artikkeli voidaan julkaista huomattavin tai tarkemmin määritellyin muutoksin. Jokaista arviointia joutuu odottamaan, mutta jokaisen artikkelin arvioijan palaute on arvokas lisä ohjaajan ja vertaisten antamaan palautteeseen. Artikkeleita kirjoittaessaan jo ensimmäinen artikkeli tuo osaamista näkyväksi.
Suullisen esityksen tai posterin abstrakti
Tutkimus- tai kehittämispainotteista opinnäytetyötä tai sen osaa voidaan esitellä ammatillisilla asiantuntijapäivillä tai työyhteisön koulutustapahtumissa eri tavoin, kuten suullisena esityksenä tai posterina. Posterin ja suullisen esityksen laatiminen edellyttää aina ennakkovalmisteluja, sillä useimmiten esitykset valitaan arvioitavaksi lähetettyjen ja hyväksyttyjen abstraktien eli tiivistelmien perusteella.
Suullisten esityksen tai posterin abstraktissa kerrotaan lyhyesti, ytimekkäästi ja tutkimuksellisen tekstin sisältöä ja muotoa noudattaen tutkimus- tai kehittämistyön tausta, tarkoitus, aineistot ja menetelmät, keskeiset tulokset sekä johtopäätökset. Persoonallista kieltä on syytä välttää ja passiivia on syytä suosia. Terminologian tulee olla ammattialan mukaista. Abstraktilla on suuri merkitys, koska sen perusteella lukija kiinnostuu ja vakuuttuu siitä, että ehdotettu tutkimus- tai kehittämistyö on tärkeä. Abstraktin ohjeet löytyvät yleensä tapahtuman järjestäjän internetsivuilta ja niistä käy ilmi, millainen abstraktin tulee olla sisällöltään ja rakenteeltaan.
Abstraktin rajattu sanamäärä asettaa omat haasteensa sen kirjoittamiseen. Abstraktin pituus on yleensä 150–250 sanaa ja ohjeen mukaista sanamäärää tulee noudattaa. Tiivistelmän rakenteesta löydät lisätietoa esimerkiksi Ritmala-Castrenin (2013) artikkelista. Hyväksytyt abstraktit julkaistaan joko painettuna tai sähköisenä tiivistelmäkirjana, joka jaetaan tapahtuman osallistujille.
Posteri on visuaalinen tapa tehdä tunnetuksi uusia ideoita, käytäntöjä, meneillään olevaa tai juuri valmistunutta tutkimus- tai kehittämistyötä esimerkiksi ammatillisilla asiantuntijapäivillä tai koulutustapahtumassa. Posterin avulla voidaan välittää tietoa myös asiakasohjaustilanteissa eri ympäristöissä. Posteri on muutamassa minuutissa ja kauempaakin luettavissa oleva selkeä kokonaisuus, jonka tarkoituksena on visualisoida katsojalle opinnäytetyön keskeinen anti välittömästi ja yksiselitteisesti yhdistämällä tekstiä, kuvia ja graafisia elementtejä. Posteri on myös vuorovaikutteinen, sillä sen avulla esittäjä tuo esille uutta tietoa ja asioita. Posteriesitys tarjoaa tekijälleen hyvän mahdollisuuden kehittää valmiutta keskustella, vastata kysymyksiin ja vastaanottaa palautetta sekä uusia ideoita ja siten kehittää itseään ammatillisesti. (Kanerva, Mieronkoski, Kauhanen, Koskenniemi & Salminen 2014.)
Posterin muoto voi olla kaikkea painetusta julisteesta fläppitauluun ja se voi olla esillä esimerkiksi seinälle ripustettuna, lattialla tai pöydän päällä. Posteri voi olla myös sähköisessä muodossa, esimerkiksi internetissä, jolloin posterista on mahdollista tehdä moniulotteinen liittämällä siihen videokuvaa ja ääntä. (Kanerva ym. 2014.) Posterin tekemiseen ja rakenteeseen on löydettävissä hyviä ohjeita useista lähteistä (ks. esim. Pietilä, Laakso & Paavilainen 2003; Taiteen ja Kulttuurin Tutkimuksenlaitos TAIKU i.a.; Ritmala-Castren 2013).
Posterissa on tärkeää kiinnittää huomiota informaation tiiviiseen, visuaalisesti selkeään, yksiselitteiseen ja houkuttelevaan ilmaisutapaan. Posterin tulee vastata tiivistelmän sisältöä olematta kopio tiivistelmästä. Kuvat, kuviot, taulukot ja piirrokset antavat lisäarvoa ja kertovat paljon esitettävästä aiheesta pienessä tilassa. (Kanerva ym. 2014, Ritmala-Castren 2013.)
Posterin tärkein osa on sen esitteleminen. Yleensä tekijä esittelee posteriaan siitä kiinnostuneille ja vastaa heidän kysymyksiinsä. Posteri tavoittaakin usein enemmän ihmisiä ja pidemmällä ajanjaksolla kuin esimerkiksi suullinen esitys. Posterin ydinsisältö on hyvä osata esittää myös englanniksi kotimaisissakin tilaisuuksissa. Asiakasohjaustilanteissa posteriesityksen ilmapiiri on hyvä olla astetta rennompi ja informaation sisällön ja esitystavan tulee olla asianomaisen asiakasryhmän huomioiva (Kanerva ym. 2014).
Suullinen esitys on yksi keino tehdä tunnetuksi omaa opinnäytetyötä/tutkimus- ja kehittämistyötä opinnäytetyöseminaarin lisäksi opinnäytetyön toimeksiantajan työyhteisössä, ammatillisilla asiantuntijapäivillä tai koulutustapahtumissa. Suullista esitystä voi havainnollistaa esim. PowerPoint- tai Prezi-ohjelmalla tehdyllä esityksellä. Esitys kannattaa valmistella huolella, sillä sen perusteella herätetään ja pidetään yllä yleisön kiinnostus asiaan.
Suullisessa esityksessä on usein 10–20 minuuttia aikaa esitellä lähtökohdat, keskeiset tulokset ja johtopäätökset. Lisäksi esitysajan loppuun on varattu yleensä 5-10 minuuttia yleisön kysymyksille. Hyvä esitys sisältää lähteet esityksen lopussa. Suullisen esityksen pitäjän kannattaa miettiä, mitä yleisö luultavasti kysyy esityksen jälkeen ja mitä kysymyksiin voisi vastata. Hyvä keino valmistautua on esittää asiansa pienelle koeyleisölle.
Monografia yksiosaisena, itsenäisesti julkaistavana opinnäytetyönä on yksi mahdollinen tapa raportoida opinnäytetyö. Monografia keskittyy yhteen aiheeseen ja kokoaa siitä saadut keskeiset tutkimustulokset yhteen. Monografia tulee kyseeseen erityisesti silloin, kun opiskelijan opintopolku on aikaisemmin hankitun osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen (AHOT) tai muiden syiden takia hyvin lyhyt.
Monografiana julkaistavan opinnäytetyön suunnitelma tehdään koko työtä varten. Jo alkuvaiheessa on hyvä olla tietoinen opinnäytetyön aihepiirin keskeisimmistä tiedonlähteistä, jotta omat opinnäytetyön tavoitteet voi määrittää. Lisäksi jo suunnitelman alkuvaiheessa on päätettävä teoreettinen viitekehys, tutkimuskysymykset ja menetelmälliset valinnat. Monografia-tyyppisessä opinnäytetyössä aineisto kootaan kerralla tai suunniteltujen vaiheiden mukaan.
Monografia voi laajuutensa puolesta tuntua haasteelta, mutta toisaalta se on pääosin tekijänsä itse aikataulutettavissa ja se voi siten valmistua edellä kuvattuja opinnäytetyövaihtoehtoja nopeammin. Tällöin opinnäytetyö myös julkaistaan kokonaisuudessaan opinnäytetyötietokannassa.
Kanerva, S., Mieronkoski, R., Kauhanen, L., Koskenniemi, J. & ja Salminen L. (2014). Monipuolinen posteri terveysalan opetuksessa ja potilasohjauksessa. Teoksessa L. Kauhanen, K. Heikkilä, j: Koskenniemi, & L. Salminen (toim.) Näyttöön perustuva opettaminen ja ohjaaminen vol 2. (s 4–10). (Turun yliopisto. Hoitotieteen laitoksen julkaisuja. Tutkimuksia ja raportteja A:69/2014.)
Laaksonen, M., Kuusisto‐Niemi, S. & Saranto, K. (2010). Sosiaalityön tiedonhallinnan tutkimus – kirjallisuuskatsaus tutkimusmetodina. Finnish Journal of EHealth and Welfare 2(1), 26-32. Saatavilla http://ojs.tsv.fi/index.php/stty/article/viewFile/2632/2418
Pietilä, N., Laakso, H. & Paavilainen, E. (2003). Posteriesitykset ja niiden arviointi tieteellisessä kongressissa. Hoitotiede 15(3), 144–151.
Ritmala-Castrén, M. (2013). Miten teen hyvän abstraktin ja posterin. Haava 4, 36–39.
Taiteen ja Kulttuurin Tutkimuksenlaitos TAIKU. Tieteellisen posterin perusperiaatteita. Saatavilla 1.10.2016 http://www.arthis.jyu.fi/digicult/posteri/posteri/index.html
Valo, M. (2013). Monografia vai artikkeliväitöskirja? Yliopistopedagogiikka 20(1), 25–27. Saatavilla https://yliopistopedagogiikka.files.wordpress.com/2013/04/yliopistopedagogiikka-1-13-valo.pdf
Virtuaaliamk. Tieteelliset ja populaarit artikkelit tekstilajeina. Saatavilla 1.10.2016 http://www2.amk.fi/digma.fi/www.amk.fi/opintojaksot/030905/1147695375508.html