Osallistavan ja tutkivan kehittämisen opas 2.0

Yhdessä kirjoittaminen on sekä opintojen aikana että työelämässä jatkuvasti yleistyvä tapa tuottaa tekstiä. Erilaiset projektit, hankkeet ja ryhmätyöt vaativat yhdessä kirjoittamisen taitoja. Yhdessä kirjoittaminen on parhaimmillaan mielenkiintoinen ja antoisa prosessi, jossa erilaisten kirjoittajien näkökulmat ja osaaminen yhdistyvät. Yhdessä kirjoittamisen hyvinä puolina voidaan pitää myös sitä, että eri alojen opiskelijat ja asiantuntijat voivat tuottaa yhdessä monialaista ja -ammatillista tietoa (asiantuntijuuden jakaminen) ja vastuu jakautuu useammalle kirjoittajalle. 

Yhdessä voivat kirjoittaa opiskelijat, opettajat ja hanketoimijat sekä Diakin ulkopuoliset työelämäedustajat. Näiden kombinaatiot voivat olla hyvin erilaisia, esimerkiksi opiskelijat keskenään, opiskelija(t) ja opettaja, opiskelijat, opettajat ja hankkeissa työskentelevät tai opiskelija(t), opettajat ja työelämän edustajat yhdessä. 

Yhteistä erilaisille kirjoittajakokoonpanoille on, että kirjoittajien tulee keskenään löytää toimivat yhdessä kirjoittamisen käytännöt. Tässä auttaa tietoisuus sekä omasta että kirjoittajakumppaneiden tavasta tuottaa tekstiä, ymmärrys kirjoittamisesta prosessina sekä yhteiset sopimukset. 

Aloitusvaiheessa tulisi käydä läpi sitoutumiseen liittyvät asiat. Millaisia ajankäyttöön liittyviä mahdollisuuksia ja rajoitteita kullakin on?  Mitä työ-, opiskelu- ja yksityiselämän tilanteisiin liittyviä seikkoja on otettava huomioon? Miten ne vaikuttavat yhteiseen projektiin ja miten ne voidaan ottaa huomioon? 

On hyödyllistä sopia kirjoittamisen käytännöistä.  Miten kirjoittaminen toteutetaan: kirjoittaako joku ensimmäisen version ja muut täydentävät sitä? Jatkavatko toiset yhden tekemää aloitusta?  Jaetaanko aihe osiin niin, että kukin kirjoittaa oman osuuden? Toimiiko joku tekstin muokkaajana ja viimeistelijänä? Saako toisen tekstiä muokata ja millä ehdoilla? 

Jokaisen osuudesta on sovittava yhdessä. Onko tarkoitus, että kirjoitustyö jakaantuu tasaisesti vai toimivatko jotkut esimerkiksi tiedon hakijoina ja aineistojen hankkijoina? Onko jonkun osuus suurempi siksi, että hänellä on aiheen kannalta eniten asiantuntemusta?  Millaista asiantuntemusta yleensäkin kullakin kirjoittajalla on aiheesta? 

Vastuut voivat jakaantua eri tavoin prosessin eri vaiheissa. Jotkut voivat ottaa vastuun tekstin ensimmäisen version tuottamisesta ja toiset tekstin täydentämisestä, muokkaamisesta ja viimeistelystä. 

Ennen kuin tekstiä lähdetään tuottamaan, on kaikkien oltava perillä yhteisestä tavoitteesta.  Mikä on tekstin tarkoitus ja tavoite? Mikä siinä on sisällöllisesti keskeisintä? Kenelle se suunnataan? Mihin sillä pyritään? Onko kyse raportoinnista, jolla osoitetaan, miten jokin annettu tehtävä on suoritettu tai miten jokin ongelma on ratkaistu? Ilmennetäänkö tekstillä ensisijaisesti osaamista? Pyritäänkö tekstillä vaikuttamaan ja vakuuttamaan? Opetetaanko ja ohjataanko sen avulla jotain? Mistä tekstilajista on kyse ja miten se rakentuu? Niin ikään on selvitettävä, mikä käsiteltävässä aiheessa on olennaista.  Kuinka laaja teksti on tarkoitus kirjoittaa? 

Näistä asioista sopimiseen on hyvä käyttää kirjoittajasopimusta. 

Varsinainen kirjoittamisvaihe alkaa alustavan disposition eli sisältöä koskevan jäsennyksen laatimisella. Jäsennys voi muuttua kirjoittamisprosessin aikana, mutta ilman sitä yhteinen ymmärrys tekstin tavoitteesta, tarkoituksesta ja siinä käsiteltävistä asioista saattaa hämärtyä. 

Tekstiä ei synny vain suunnittelemalla ja puhumalla kirjoittamisesta. On siis ryhdyttävä toimeen!  Kirjoittamisvaiheessa toteutetaan niitä sopimuksia, joita aloitusvaiheessa tehtiin. Jos on sovittu, että tietyt henkilöt tuottavat ensimmäisen version tekstistä, he ryhtyvät sitä tekemään. Jos aihe on jaettu osa-alueisiin jokaiselle kirjoittajalle, on kunkin kirjoitettava oma osionsa. Inspiraatiota ei kannata jäädä odottelemaan, vaan on aloitettava tekstin tuottaminen niin pian kuin mahdollista. 

Kirjoittaminen kannattaa aloittaa sillä ajatuksella, että teksti on avoin ja kehittyvä niin kauan kuin sitä kirjoitetaan ja muokataan. Ei siis tarvitse vaatia itseään ja muilta kirjoittamaan heti valmista, sellaisenaan hyväksyttävää ja moitteetonta tekstiä. Tärkeintä on saada asia ensin tekstiksi, jota voi sitten muokata.  

Vastuiden vaihdot ja muut kriittiset prosessin vaiheet on toteutettava ripeästi. Usein aikataulut ovat sellaisia, ettei prosessi voi seisoa pitkiä aikoja.  Jos ei pysty hoitamaan osuuttaan aikataulussa, on muille kerrottava siitä. Yhteys muihin kirjoittajiin voi parhaassa tapauksessa tuoda ratkaisun moniin kirjoittamisen pulmiin. Esimerkiksi jumittunut kirjoittaminen voi päästä uuteen vauhtiin toisen avustuksella. 

Suhtaudu arvostavasti toisten kirjoittamiseen ja aikaansaannoksiin.  Arvostus ja kiittäminen eivät ole este tekstien muokkaamiselle entistä paremmiksi tai omien näkökulmien esittämiselle.  

Muokkausvaiheessa kiinnitetään huomiota tekstin rakenteelliseen ja ilmaisulliseen yhtenäisyyteen. Liittyvätkö kappaleet ja luvut luontevasti toisiinsa? Vievätkö ne asiaa eteenpäin?  Onko välillä katkoksia, niin ettei lukijalle hahmotu, miten käsiteltävät asiat liittyvät toisiinsa? Puuttuuko jotain? Onko jotain liikaa? 

Jotta kykenee näkemään tekstin ulkopuolisen lukijan silmin, on saatava välimatkaa tekstiin. Joskus voi auttaa se, että lukee tekstiä eri välineillä, myös printattuna. 

Eri kirjoittajien tyylit ja kirjoitustaidot voivat poiketa toisistaan paljonkin. Viimeistelyvaiheessa on huolehdittava tekstin kielellisestä ja ilmaisullisesta yhtenäisyydestä. On myös tarkistettava, että tekstissä käytetyt käsitteet ja nimet esiintyvät samassa kirjoitusasussa läpi koko tekstin.