Tekoälyn piirteet
Tekoälyllä tarkoitetaan tietokoneeseen ohjelmoitua kykyä suorittaa yleensä ihmiselle ominaisia, inhimillistä älykkyyttä vaativiksi koettuja toimintoja. Tekoäly on tietokoneen kykyä simuloida ihmisen älykkyyttä, oppimista, päättelyä ja ongelmanratkaisua. Tekoäly tuottaa tietoa, esimerkiksi tekstiä ja kuvia, yhdistellen kaikkea sille opetettua tietoa. Niinpä sen tuottaman tiedon rajallisuus ja mahdollinen virheellisyys on huomioitava aina tekoälyä käytettäessä. Tekoälyllä on myös kyky keksiä itse tietoa, esimerkiksi lähteitä, joita ei ole oikeasti olemassa. Se on koneellinen toimija eikä toimi aina eettisesti ja vastuullisesti. Tekoäly onkin mieluummin tukiäly – oiva apulainen.
Arene (2023) on laatinut ammattikorkeakoulujen opiskelijoille, opettajille ja muille toimijoille yhteiset tekoälysuositukset, joiden linjauksia on noudatettu tämän artikkelin kirjoittamisessa sekä Diakin omien tekoälyohjeistusten laatimisessa. Arenen (2024) mukaan on suotavaa, että eri tehtäviä koskevat eritasoiset ohjeet tekoälyn käyttämisestä.
Diakin tekoälyohjeistus ja huoneentaulu kokoavat tehdyt linjaukset tekoälyn käyttämisestä opiskelukontekstissa.
Tekoälyä voi käyttää
Tekoälyä ei ole eettisesti oikein käyttää
Tekoälyn käyttämisessä erityisesti huomioitavaa
Opinnäytetyön etiikkaa ja luotettavuutta käsittelevään lukuun sisällytetään pohdintaa tekoälyn käyttämisestä omassa työssä. Tässä yhteydessä kyse ei ole vain sen raportoinnista, miten tekoälyä on käytetty, vaan tarkoituksena on myös pohtia sen hyödyntämisen merkityksellisyyttä työlle monipuolisesti. Jos työn tukena ei ole käytetty tekoälyä lainkaan, sekin kerrotaan ja ratkaisu perustellaan.
Tekoäly on hyvä avustaja, mutta sen käyttäjän tulee olla prosessin vastuullinen päätoimija. Omaa osaamista kannattaa arvostaa ja kehittää sekä antaa sen näkyä lopputuloksessa.